Tatu Pääkkönen toimii Terrafamen kaivoksella ajopuolen asentajana, hänen käsissään kunnossa pysyy niin kiviautot kuin kaivinkoneetkin. Hän on pienestä pitäen korjannut jotain kulkupelejä, mopoista omiin autoihin ja traktoreihin. Kiinnostus isompiin koneisiin on siis tullut luonnostaan ja yhä vapaa-aikakin kuluu omia koneita rassaillessa.

On selvää, että alalla siis vaaditaan kiinnostus koneisiin. Maanrakennuskoneiden pariin Tatu siirtyi armeijan jälkeen. Hänellä on ammattikoulusta ajoneuvoasentajan koulutus, mutta sen jälkeen on käynyt myös maanrakennuskoneen kuljettajan kurssin. Tältä kurssilta löytyi tie Hartikaiselle Terrafamelle ensin työharjoitteluun ja sitten oppisopimuksella raskaskonemekaanikon koulutukseen työn ohessa. Oma-aloitteisuudella on ollut tässä paljon merkitystä ”En halunnut olla vaan kuljettaja, halusin nimenomaan asentajaksi”, kertoo Tatu Pääkkönen valinnoistaan.

”Tässä hommassa ei ole samanlaisia päiviä juurikaan. Vaihtelua tulee niin työn määrässä kuin työn laadussa. Se on mukavaa.”, sanoo Tatu yhdeksi työn hyvistä puolista ja jatkaa ”Onhan tämä työ Hartikaisella myös todella sujuvaa. Täällä on vuosi sitten valmistunut korjaamohalli, eikä tarvitse kylmässä ja soralattialla korjata koneita. Ja siinä samalla kaikki pukutilat ja keittiöt tuli käyttöön. Kaikki toimii viimeisen päälle, on tämä hienoin halli missä olen ollut töissä.”.

Tatu kumoaa ennakkoluuloja likaisesta ja epämiellyttävästä työstä monin eri tavoin.

Tatu kertoo myös, että tällaiseen hommaan ei ole valmista koulutusta, mutta kaivoskoneiden kanssa tekemällä oppii. Hartikaisella ihan konkreettisesti on mahdollisuus oppisopimuksella hankkia tutkinto, mutta myös kokeneiden kollegoiden avulla oppii. ”Oma-aloitteisuus on todella tärkeää. Jos vaan roikkuu kokeneen tekijän perässä, eikä kysy mitään tai tee itse mitään, on motivaatio perehdyttäjällä koetuksella helposti. Pitää uskaltaa kysyä ääneen paljon.”, kuvailee Pääkkönen työssä oppimista ja mitä uusilta tekijöiltä vaaditaan. On siis oltava kiinnostus koneisiin, halu oppia ja oma-aloitteisuutta.

Tatu on viihtynyt alalla ja Hartikaisella pitkään. Siihen on monta syytä monipuolisen työn ja mukavan työilmapiirin lisäksi. ”Tällaisessa työssä työrytmi on hiukan erilainen kuin toimistohommissa, me tehdään 4 päivää töitä ja ollaan 4 päivää vapaalla. Siinä on helppo miettiä kaikkia omia menoja ja aina tietää minä viikonloppuna on töissä ja milloin vapaalla. Silloin kun ollaan töissä, töitä tehdään kahdessa vuorossa. Minusta tämä on tosi hyvä rytmi, ei sitä kannata ainakaan pelätä ja jättää sen takia hakematta näihin hommiin.”, Tatu kannustaa nuoriakin alalle.

”Ja onhan sekin positiivista, että askeltavoitteet tulee täyteen joka päivä huomaamatta. Voisi sanoa, että minulla on monipuolinen ja terveellinen työ.”, Tatu jatkaa työn hyvistä puolista. Hän arvostaa myös ison työpaikan tuomaa turvaa, kun työmaita riittää ja asentajia tarvitaan aina. Siinä yksi syy lisää hakeutua alalle.

Arki kaivoksella on sujuvaa, kun ihmiset tulevat hyvin toimeen keskenään. Työmaalle on vakiintunut toimivat käytännöt, miten tieto kulkee eri vuorojen välillä, eikä töitä tarvitse kantaa mukanaan sitten kotiin. Tatu viihtyy työssään hyvin, mutta kertoo, että jos halua olisi työnjohtoon, siihen voisi varmasti aikanaan edetä Hartikaisella. ”Koen, että olisi helppo kysyä, jos firman sisällä haluaisi siirtyä joihinkin muihin hommiin. Täällä arvostetaan työntekijöitä.” Tatu kertoo.

Tatu on paikallinen ja asuu Sotkamon alueella, mutta kertoo, että kauempaakin kannattaa hakea töihin kaivokselle. Hartikaisella on juuri valmistunut asuntoja ulkopaikkakuntalaisille työntekijöille, asumisen miettiminen ei jää siis hakijan vastuulle. ”Ei tässä työssä ole mitään pelättävää, päinvastoin. Ja jos on halua oppia, niin ihan varmaan kehittyy hyväksi asentajaksi ja sitten töitä riittää.” kannustaa Tatu vielä lopuksi alaa pohtivia.

Teksti: Sanna Valkeejärvi